Tuulia ja Minttu: 10. PITKÄN AJAN PÄIVITTELYÄ JA MINUN VARUSTEET

Päätin etten alottais koskaan postausta pahottelemalla epäaktiivisuudestani, koska onhan se oma asiani kuinka usein tänne kirjoitan. Nyt on kuitenkin myönnettävä, että oon kyllä ottanut ihan tarpeeks taukoo tästä bloggerin maailmasta, että kiva tulla taas tänne postaamaan! Tässä onkin siis melkeen 2 viikon kuulumiset selitettävänä, mutta tiivistän asioita vähän, koska muuten tulisi ihan kiva romaani tähän.

Alotetaan siis kuitenkin viikon takaisesta sunnuntaista, sillon Mintun harja ja kaula menivät niin pahaan kuntoon, ettei niihin meinannut saada edes koskea. Maanantaina päätettiin sitten Mintun omistajan kanssa, että Minttu saa nyt elellä alasti ja aineitta, koska pikiöljy ja jatkuva ihottumaloimen pito ei todellakaan tehneet hyvää noille haavoille, päinvastoin.

Parempaan päin mentiin, mutta ei ne haavat lähteny parantumaan, niin saatiin sitten eläinlääkäriltä niihin laitettavaksi 1 krt päivässä jotakin emulsiovoidetta, joka lievitti kipua ja autto niitä parantumaan. Tuo voide alkoi heti auttamaan ja sillä + kävelyllä ja juoksutuksella mentiin oikeestaan koko loppuviikko ja koko ajan meni paremmaksi.

Maanantaina sitten uskaltauduin selkään, kun kaula oli jo hyvällä mallilla. Jätettiin kuitenkin satulan alta huopa ja karva pois ettei ne vaan sitten ärsyttäis ponia. Mintun omistaja autto mut selkään ja piti siinä kiinni kun silittelin ja rapsuttelin ponia siitä kaulasta, ja eipä aristanu enää ollenkaan. Mentiin sitten ihan vaan kaikki askellajit läpi, jotta jäisi vaan nyt positiivinen mieli tästä kerrasta.

Tiistaina sitten päätin, että yritän kivuta ponin selkään itse, kun edellisenä päivänä ongelmia ei ollut ollut. Kun hyppäsin selkään niin siinä vaiheessa sitten viimestään tiesin, että tänään maisteltas hiekkaa koko suun täydeltä. Kun istahin satulaan niin siitä alko pukit ja vikinä, meitsi parin pukin jälkeen maassa, jalka läpi jalustimesta ja makasin vähän turhan lähellä takajalkoja. Emmä siinä onneks pitkäään raahautunu, en varmaa paria metriäkään ku kenkä lähti jalasta. Poni juoksi tarhaan ja sieltä anto kiinni, sitte uusiks selkään - tällä kertaa avustuksella ja ongelmitta. Ratsastin sitten vaan tosi kevyesti, kun oli itelläki vähä paikat kipeenä tosta. Hengissä selvittiin kuitenkin!

Eilen sitten sain soiton tallilta, että ponilla ei ois kaikki kondiksessa. Siitä sitte nopeesti tallille ja poni olikin vähän puuskutti ja ei juonut ja oli jotenki semmone tosi outo, aikasemmin oli kuulemma vaan maannut tosi uupuneen olosena. Taluttelin sitä siinä sitte kahteen otteeseen ja hoidin ja tutkin sen, mahan äänet oli jotenki vähän normaalia vaisumpia, mutta ei mitenkään hälyttävästi. Poni kuitenkin piristy iltaan kohden, luulen että se oli saanut vaan tarhassa jonkun auringonpistoksen tai jotain vastaavaa! Mintun omistaja vielä kävi illalla tallilla ja tsekkas ponin ja oli kuulemma ihan täysin normaali, joten eiköhän siihen tietoon sitten voi hyvin luottaa.

Eilen otin myös itteeni nista kiinni ja hoidin ton minunn varusteet -erikoispostauksen alta pois. Video on varmasti oikeesti mitä huonoin ja naama kiiltää ja sönkkään minkä kerkiin, mutta tossa nyt nuo minun kamppeet, olkaapa hyvät! Värit ei varmaan myöskään oo ihan täysin oikeet, mutta sinneppäin, koittakaa elää sen kanssa!