Minttu

Minttu on pieni shetlanninponiristeytys, korkeutta löytyy noin 117cm ja väritykseltäänhän neiti on perus ruunikko ilman mitään merkkejä. Pystäri kuuluu ponin tavaramerkkeihin, talvisin myös selkäkarva ja karvajalat. Luonteeltaan poni on mitä mahtavin, normaalisti peruskiltti valloittava oma itsensä, mutta tietenkin pientä ponimaista pilkettä silmäkulmasta löytyy!

Ratsastaessa Minttu on oikein sujuva ja innokas työntekijä, mutta välillä tietenkin tulee niitä päiviä, jolloin kaikesta normaalistakin yritetään tehdä iso juttu, jotta pääsisi vähemmällä. Sileällä poni on kehittynyt ihan valtavasti, se on alkanut kantaa itseänsä todella hyvin ja mielellään. Mitään kummempia kiemuroita Minttu ei kuitenkaan vielä hallitse, mutta koko ajan tapahtuu edistystä, helppoa C:tä ollaan kisattu hyvillä tuloksin ja ensimmäisiä helppoja B:itä viedään nyt!

Estepuolella Minttu hyppää mitä vaan, jos kuskilla riittää usko! Poni rakastaa hyppäämistä ja kieltää vaan ratsastajan virheistä. Kisoissa ollaan selvitty tähän mennessä vain 60cm radoista puhtaasti, mutta kotona ollaan hypätty rataa noin 80cm pintaan ja yksittäisenä metriä. Maastoesteitäkin ois joskus kiva päästä hyppäämään, uskon että poni tykkäis kovasti!

Itse meijän tarina alkoi joulukuussa 2009, kun aloin vuokraamaan Minttua. Oltiin molemmat sillon ehkä jotain helppo Ö-tasoisia, poni kiikutti mua mielin määrin ja maistatti hiekkaa (lunta) usein yhdelläkin kerralla useampaan otteeseen. Parin kuukauden jälkeen poni alkoi kuitenkin rauhottua ja päätti, että pääsee helpommalla jos vaan tekee pyydetyt asiat.

Takapakkia meillä on tullut muutamaan otteeseen kun Minttu on mm. laitattanut sen molemmat puikkoluut pakettiin. Kaikesta ollaan kuitenkin selvitty joko isommalla tai pienemmällä säikähdyksellä (ja saikulla). Muuten kaikki onkin sitten sujunut alun vaikeuksien jälkeen huipusti ja ollaan treenattu ja kisattukkin oikeestaan koko ajan nämä pari vuotta.

Tänä kesänä Minttu oli mulla kaksi kuukautta ylläpidossa vähän lähempänä meitä ja siellä tallilla sitten päästiin  ekaa kertaa uimaan ja tykittämään hiekkakuopille. Hypättiin pikkusista tukeista aina metrisiin muureihin ja koulukiemurat alko sujumaan lähes jokapäiväsen treenin ansiosta. Kaikenkaikkiaan kesä oli melko onnistunut, harmillisesti ponin harja vaan päätti reagoida johonkin ja aueta kokonaan aiheuttaen ratsastustauon. Sen takia ei päästy sitten loppukesästä treenailemaan ja oikeestaan maastot ja maastoesteet meni kokonaan meijän osalta ohi! Kokemus tää ainakin oli jos ei muuta ja ittekki sai vähän tuntumaa, että millasta ois sitten oman ponin kanssa ja oliha se aivan superkivaa vaikka vastuuta oliki aika paljon enemmän.

Nyt tänä syksynä ois sitten tarkotus käydä niin monissa kisoissa kun vaan ehditään ja saada työstetettyä kaikkea mahdollista ponin kanssa - unohtamatta hauskanpitoa!